LAPUA
Olli Mäkelä
Valtakunnallisen Harley-Davidson -yhdistyksen varapuheenjohtaja Riitta Rintamäki Lapualta sanoo, että hänen perheensä pelastui elintasoputkesta elämisentasoputkeen Harrikan avulla. Heillä oli kolme vuotta vanha auto silloin, kun he kokivat herätyksen. Nyt on eri, liki 30 vuotta vanha auto. Mutta ennen muuta on Harrikoita ja rahat aina loppu.
Kallis harrastus nuo Harrikat?
- Niin onkin kallis harrastus, Riitta Rintamäki sanoo painokkaasti.
Hän paljastaa miehen tuoneen ensimmäisen pyörän kotiin. Jostain auton alta sisään noudettu veturinkuljettajamies Pertti Rintamäki tunnustaa, että häntä on aina kiinnostanut kaikki, mikä saa kädet likaisiksi.
- En huomannut vaaran merkkejä ajoissa, vaimo toteaa.

NORMAALIT. Jos on normaaleja lapsiperheitä, Rintamäet on Riitta Rintamäen mukaan sellainen. Pariskunta panostaa nimenomaan lapsiin. Jos pyörä onkin neljäs lapsi, se on nimenomaan neljäs. Nyt 18- ja 16-vuotiaat pojat ja 13-vuotias tyttö ovat tärkeimmät.
Vaikka moottoripyöräily viekin paljon aikaa, vanhemmat osallistuvat aktiivisesti lasten kouluun ja harrastuksiin liittyvään toimintaan.
- Lapsemme eivät ole menneet seurassamme piloille, perheen äiti toteaa.
- Erilaisia ne silleen on, tytär Mari määrittelee.
HD-porukat tekevät hyväntekeväisyystyötäkin. On vierailtu esimerkiksi SOS-lapsikylissä, on ajelutettu lapsia ja muutoinkin vietetty aikaa näiden kanssa.

PYÖRIÄ. Talossa on pyöriä kuin sieniä sateella. Kaksi niistä ja perheen pojat hurauttavat pois pihasta, etteivät tule kuvaan. Nuorin lapsi Mari on nuoruuttaan eniten mukana vanhempiensa harrastuksessa.
Äidillä on -62 mallin Harrikka XLCH ja isällä -69 XLCH sekä Indian Chief -48 museopyörä.
Keskimmäinen poika Rami osti Harley-Davidsonin lisenssillä tehdyn pyörän, -78 mallin SX125:n.
- Vanhempi Riku on sanonut, että ei voi mitään sille, että tykkää kyykkypyöristä.
Isä-Rintamäki kertoo poikien viettäneen paljon aikaa läheisellä santamontulla.
- Kyllä sen ajotaidossa huomaa.

PUHDISTAVA. Riitta Rintamäki korostaa itse ajamisen tärkeyttä. Vaikka perillä ystäväporukan kokoontumisissa on valtavan kivaa, itse matka on mannaa.
- Se on puhdistava kokemus.
Henkinen kunto nousee kohisten pyörällä. Varsinkin vanhan pyörän jumalaton möykkä tuudittaa ajatuksiin. Ideat pulppuavat. Ajamaan lähtiessä voi jo ottaa jonkin ongelman selvitettäväkseen ja eiköhän tule tulosta, kun tarpeeksi painaa pitkin baanaa.
- Illalla viimeiseksi pyrähdys pyörän selässä irrottaa lopullisesti arjesta ja päivän paineista.
Vaikka ajaessa rentoutuu, pyöräilijä tietää koko ajan, että hän jää alakynteen, jos tulee törmäys. Pyöräilijän katse on neljännessä viidennessä autossa. Hän ennakoi tilanteet.

YKSILÖITÄ. HD-clubissa Riitta Rintamäki on nelikymppisenä virallista keski-ikää. Eli siitä kumpaankin suuntaan kymmeniä vuosia levittäytyy kuskien ikäjakauma. Naisia on yhdistyksessä vajaat kymmenen prosenttia.
Porukka on yhtenäistä mutta ei tasapäistä. Erilaisuus sekä ihmisissä että pyörissä on huudossa.
- Kalju päältä ja pitkä tukka ja parta ei ole vaatimuksena. Minun miehelläni ei ole partaa ja hänellä on lyhyet hiukset.
HD:issä pyörän iällä ei ole samaa merkitystä kuin vaikkapa Hondissa.
- 40-luvun pyöräkään ei ole välttämättä museoajoneuvo vaan kulkupeli.

ARSILLE. HD-harrastus on levinnyt lujasti. Kerhossa on yli 1 700 jäsentä. Rintamäetkään eivät tunne enää kaikkia alan ihmisiä Seinäjoen alueelta. Riitta Rintamäki oli Arsi Harjun kultamitaliparaatissa ja luovuttamassa hänelle pyörää.
- Harju on luonnossakin juuri sellainen harrikkakuski kuin julkisuus on näyttänyt: raitis ja fiksu.